(kirjoittanut: Tuutikki Tolonen)
Kopiraittilan museoon oli avattu näyttely vanhoista elokuvista. Annin ja Kasperin luokka oli kutsuttu museolle näytökseen. Mutta kun he saapuivat paikalle, museon edessä oli poliisiauto.
Mitä oli tapahtunut?
Luokka astui epäröiden sisälle museoon. Aulassa seisoi poliisi, jolle museo-opas selitti kiihtyneenä: ”Kaikki vanhat elokuvanauhat on viety! Varas nappasi ne laatikosta tuolta takaoven vierestä sillä aikaa kun minä olin kantamassa tuoleja katsomoon.”
”Vilkaistaanpa sitä laatikkoa”, poliisi ehdotti.
Opas ja poliisi katosivat takaoven suuntaan.
”Mitä nyt tehdään?” Liisa kysyi opettajalta.
”Lähdetäänkö takaisin koululle?” Lari jatkoi.
Opettaja näytti mietteliäältä.
”Odotetaan hetki. Ehkä elokuvanauhat löytyvät. Viekää takit naulakkoon ja tulkaa sitten tähän samaan paikkaan.”
Naulakoilla Anni hämmästyi. Hattuhyllyllä istui papukaija!
”Ohoh, katso! Onkohan tuo istunut tuossa kauankin?” Anni ihmetteli Kasperille.
Kasper katseli papukaijaa ja sanoi:
”Se on varmasti ryöstön ainoa silminnäkijä. Harmi, ettei se osaa kertoa.”
Papukaija katsoi lapsia mustilla pikku silmillään.
”Ehkä osaankin”, se kuiskasi yhtäkkiä käheästi.
”Mitä?” Anni ja Kasper huudahtivat. ”Osaatko sinä puhua?”
”Mitäs luulet?” papukaija vastasi.
”No, kuka ne elokuvanauhat vei?” Kasper kysyi.
”Tieto tiedosta, vastaus vastauksesta”, papukaija raakkui.
”Mitä se tarkoittaa?” Anni kysyi.
Papukaija tuijotti Annia ja vastasi:
”Minä olen tekijänoikeuspapukaija.
Minä kysyn, te vastaatte. Jos vastaatte oikein, saatte kirjaimen. Ja kirjaimista saatte selville, kuka ryösti nauhat.”
Melkein koko luokka oli kerääntynyt papukaijan ympärille. Lapset vilkaisivat toisiaan.
”Hyvä on. Anna ensimmäinen tehtävä!” Kasper sanoi.